Maalla tai kaupungissa – aina kuin kotonaan
Kaupunkielämää ja maalaisrauhaa. Olen tarvinnut jalkojeni alle Kauppatorin mukulakiveä ja Lammin pehmeää metsäsammalta. Urbaani ja luonto ovat yhdistyneet elämässäni läpi opiskelu- ja työelämän. Mitä enemmän tulee ikää, sitä enemmän kaipaan kotiseudulleni, omille juurilleni. Ykköskoti vaihtui vuosi sitten muutaman sadan metrin päästä isosta maalaistalosta pienen kosken rannalla seisovaan Harmajaan. Uusi unelmien koti on nyt valmis. Koti suunniteltiin mittatilaustyönä perheen toiveiden ja tontin vaatimusten mukaan. Toimitustavaksi valittiin räätälöity talopakettitoimitus, josta yhteistyökumppanit jatkoivat rakentamista.
Tulin Lammille maalaistalon emännäksi avioliiton kautta 19-vuotiaana. Työ oli tuttua, sillä vanhempani olivat maanviljelijöitä. Juureni ovat syvällä Kanta-Hämeessä, vaikka opiskelupaikka ja työt ovat vieneet minua kaikki nämä vuodet pääkaupungin kainaloon. Helsingin ja Lammin väliä on kuljettu pitkään. Hoidin maatilan asioita viikonloppuisin ja arjet ovat kuluneet lehtityössä, viimeiset vuodet päätoimittajana MAKU-lehdessä. Rauli Badding-Somerjoen Bensaa suonissa -biisi liippaa elämääni läheltä. Keli kuin keli, niin aina lähdetään. Jos elämässä tulee jokin eteen, niin sitten se tulee.
Mieheni kuoltua vuonna 1993 perintötilan hoitovastuu jäi kokonaan minulle ja teinkin sitä vuosikaudet lähinnä viikonloppuisin. Tilaa hoitaa nyt poikani Paavo. Oma ajatukseni on ollut muuttaa takaisin kokonaan maaseudulle siinä vaiheessa, kun aktiiviura työelämässä jää taakse.
KOLMAS ELÄMÄ
Nuoruus, työelämä ja niitä seuraava kolmas elämä vaativat päätöksiä. Miten ja missä haluaisin olla, elää ja asua kun työelämä loppuu? Katsoin myytävinä olleita mökkejä maaseudulta, mutta mikään niistä ei oikein miellyttänyt. Kantatila siirtyi insinööripoikani Paavon omistukseen vuonna 2007. Mutta mihin minä menisin?
Palasin selailemaan kokoamaani aarrekarttaa, jota olin työstänyt lehdistä repimistäni kuvista, artikkeleista ja tunnelmista. Se oli ikään kuin skenaario minun kolmannesta elämästä, täynnä tunteita, ilman konkreettista jäsennystä. Se ei ollut vielä selkeä kuva, vaan enemmänkin unelma jostakin. Kuvista näkyi unelmani sisältä ja ulkoa, välähdyksiä puutarhasta. Tässä vaiheessa ajatuksissani ei ollut ryhtyä rakentamaan uutta taloa. Toiveissa oli omistaa vain joku talo tai mökki, jota kiertävät terassit kaikilla sivuilla. Keittiöstä aukeavat ovet veisivät suoraan suurelle patiolle, avoimen taivaan alle. Tällaista taloa ei vain ollut valmiina. Siksi se piti rakentaa.
NYT SE TEHDÄÄN
Tiesin sisälläni, että talo oli rakennettava heti. Kymmenen vuoden päästä se olisi taatusti monin verroin työläämpää. Rakentamiskokemusta oli kuitenkin sen verran, että olin rakentanut mieheni kanssa maatilamme päärakennuksen (260 m2) 1980-luvulla. Silloin puut kaadettiin omasta metsästä ja talo syntyi pitkästä tavarasta, mikä oli sen ajan yleinen tapa.
Luin Meidän Mökki -lehteä vuonna 2006, ja iskin silmäni heti Kannustalon Harmajaan. Siinä oli loistavasti suunniteltu pohja. Minusta ihmisen ympärillä on oltava avaruutta ja väljyyttä. Talossa pitää hengen päästä kulkemaan vapaasti. Tässä se oli.
Otin yhteyttä Lahden myyntiedustajaan Irmeli Kujalaan ja kävimme keväällä 2007 pitkän keskustelun projektistani. Lopulta paperissa oleva allekirjoitus: Marita Joutjärvi suorastaan ajoi minut suoraan toimintaan.
METSÄSTYSONNEA
Kesä 2007 meni ”miesten metsästykseen”. Halusin Harmajan tulevat rakentajat kotikulmilta, läheltä rakennuspaikkaa. Harmajastani puuttuivat alkuvaiheessa kaikki miehet: sähkömies, lvi-mies, kirvesmies, vastaava mestari jne. Onnistuinkin metsästyksessä harvinaisen hyvin. Saaliiksi sain maailman ihanimmat kirvesmiehet: Harri Tupaselan ja Jarno Aakalan.
Hehtaarin tonttini on lohkottu päätilasta. Tontin alareuna rajoittuu jokeen, joka on aikoinaan ollut järven tapainen myllyineen ja pärehöylineen. Kosken kohina kuuluu taloon asti, ja se antaa olemiselle ja elämiselle oman eksoottisen tunnelmansa. Talon pohja on rakennettu vanhalle pellonpohjalle; paikalle jouduttiinkin ajamaan 200 kuormaa soraa – onneksi meillä sattui olemaan oma soramonttu!
Talopaketti saapui 8. lokakuuta 2007. Pohjat oli valettu syyskuussa. Kannustalon miehet pistivät talon pystyyn vesikattovaiheeseen ja Harri aloitti varsinaiset timpurin hommat tammikuun alussa. Kesän 2008 alussa kaikki oli muuttoa vaille valmista.
RAKENTAMINEN ON NOPEASTI OHI – ONNEKSI
Synnyttävät äidit toipuvat synnytyskivuista nopeasti, koska lapsi on niin ihana. Näin kävi minunkin ”lapseni” kohdalla. Kiitoksia vain kirvesmiehille! Toisaalta päätoimittajan työni on kouluttanut minut täsmälliseen dead line -työskentelyyn. Tein kunnon listat yhteystietoineen jokaiselle projektissani mukana olleelle. Näin minun ei tarvinnut toimia turhana välikätenä missään vaiheessa. Huolehdin vain siitä, että kokonaisuus toimi. Ja kyllähän se ihan hyvin menikin, vaikka aina sitä jotakin pientä sattuu.
Italialainen ystäväni Vittorio oli Luojan lähettämä taitava apu. Puuseppää aina tarvitaan… Vittorio teki ylijäämäpuista keinun, penkkejä terassille ja kaikkea muuta tarpeellista. Jokainen puupalikka hyödynnettiin tarkasti.
PESUHUONE JA SAUNA VAI SPA JA BUDUAARI?
En ole näet saunaihmisiä. Siispä, koska taloni on rakennettu juuri minun tarpeitani varten, niin sauna jätettiin kokonaan pois. Ihan kokonaan! Amme reunustettiin harmailla luonnonkivillä. Buduaarini komistus on sen upeat lamput tyyliin Marilyn Monroe.
Makuuhuoneesta on lasipariovet terassille, kuten ruokailutilastakin. Takka sijoitettiin makuuhuoneen ja olohuoneen väliin, joten sitä voi ihailla molemmista huoneista. Upotettu kirjahylly takan vieressä rakennettiin seinän sisään. Eteisessä on maalattua lasia olevat liukuovet, joiden takaa löytyvät käytännölliset lattiasta kattoon ulottuvat komerot.
AMMATTINI NÄKYY JA TUOKSUU – KEITTIÖSSÄ KEITTIÖSSÄ
Koko keittiö oli suunniteltu valmiiksi kesällä 2007 ja talopaketti tuli lokakuussa. Harmajassani on erillinen keittiötila, joka on kuitenkin ikään kuin yhdistynyt osaksi olohuonetta. Keittiön avoimet ikkunat tuovat valon runsaana sisätiloihin. Vieraita on ajateltu niin, että ruokapöytä on liki kolme metriä pitkä, ja sen ympärille mahtuu 10 tuolia. Pöytä on vanha. Olenkin aina pitänyt uuden ja vanhan yhdistelemisestä.
Keittiöni ei ole perinteinen mökkikeittiö: jääkaappi ja sähköliesi. Tässä kodissa on tarkoitus asua – mukavasti. Keittiökalustekaupat tein Topi-keittiöiden kanssa. Tasot on massiiviamerikanpähkinäpuuta. Hahlen mekanismit kaapeissa toimivat upeasti. Koneet ovat kaikki AEG:n. Hellana on 70 cm leveä induktioliesi. Monitoimiuuni kaikilla tarvittavilla höysteillä, huippuimuri, mikro, silittävä kuivausrumpu. Kaiken kruunaa 18 kaulinta, joka on itse tekemäni taideteos. Kaiken kaikkiaan Harmajassa on hyvän kodin tasoinen varustelu. Päätin heti alkuvaiheessa, etten halua huuhdella pyykkiäni avannossa eläkkeellä ollessani!
Kesällä ja syksyllä metsä ja sen antimet avautuvat suoraan ulko-ovelta eteeni. Sitä tunnetta ja sienimaastojen loputonta tutkimista ei voita mikään! Sienistä on tullutkin suuri intohimoni. Niistä on syntynyt kirja jos toinenkin.
Monet ajatukseni ovat kypsyneet vuosien varrella. Nuorempana oma tyyli oli usein hakusessa. Nyt tiedän, mikä on minusta kaunista ja esteettistä. Sellaiseksi olen halunnut Harmajan muodostuvan. Elämyksiä kaikille aisteille.
