Reetan näköinen Lato
on ekologinen ja räätälöity
Reetta Tokola haaveili oman talon rakentamisesta ainakin kymmenen vuotta. Katseli taloja, selaili esitteitä, etsi valmista mummonmökkiä. Sitten löytyi suunnittelun pohjaksi Lato 98 -talomalli… Lopulta tuli aika toteuttaa unelmia.
Syntyi Reetan oma Lato – Ko-To-La. Nimessä yhdistyvät koto, lato ja Tokola.
Vaihtelunhaluisen ja nopealiikkeisen Reetan suunnitelmilla on kautta aikojen ollut tapana muuttua kohtuullisen rivakasti.
– Alun perin minusta piti tulla lastenhoitaja – tulikin vanhustenhoitaja. Sitten lähdin Tampereelle töihin ja opiskelin siellä hierojaksi. Palasin Keski-Pohjanmaalle lähihoitajan töihin, tein samalla hierontoja omalla toiminimellä, kunnes halusin opiskella lisää. Niin minusta tuli osteopaatti.
Opiskeluaikoja ja lyhyempiä työrupeamia lukuun ottamatta Reetta on asunut kutakuinkin koko ikänsä eri puolilla Kannusta.
– Olen kovasti nopiaa kyllästyvä tyyppi. Kaipaan vaihtelua. Missään en ole viihtynyt kolmea vuotta kauempaa, olen aina vaihtanut vähän paikkaa. Vähän hirvittääkin, että osaanko nyt pysyä aloillani, Reetta virnistää Latonsa tupakeittiössä.
Mitään ei saa, jos ei uskalla yrittääkään.
– Ajattelen, että mahdollisuuksien mukaan pitää tehdä asioita joita haluaa, toteuttaa unelmia. Ei tarvi sitten vanhana harmitella, että olis pitänyt, miksen tehnyt sitä tätä tai tuota. Tai edes yrittänyt. Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan, on pyrittävä elämään nyt. Ei sitku tai mutku.
Vaikeuksien kautta
Muutamia vuosia sitten Reetan terveys horjui vakavasti.
– Pari vuotta oli todella kurjaa aikaa. Luulin jo päätyväni kolmikymppisenä pysyvästi pyörätuoliin. Olen aina ollut allerginen, ja silloin kaikki allergiani ja herkkyyteni äityivät todella pahoiksi. Sairastumiseni syy jäi suurelta osin epäselväksi. Hometalossa asumisellakin oli varmasti osansa, mutta lopulta aloin onneksi toipua. Ravinnolla oli iso merkitys. Kuntouduin ja pääsin vauhtiin. Silloin päätin, että nyt on aika toteuttaa unelmia. Päätin lähteä Lappiin, Muonioon opiskelemaan eräoppaaksi. Olin haaveillut siitä jo pitkään, mutta aiemmin ei tullut vastaan otollista hetkeä.
Vuosi Lapissa – ihanasti kaukana kaikesta, juuri niin kuin Reetta tykkää – sai miettimään asioita uudelleen ja pohtimaan toisen ison unelman toteuttamista. Oma luomutalo mahdollisimman korpeen. Reetta palasi takaisin Kannukseen loppukesästä 2014.
– Olen vahvasti ”tunne-eläjä”. Intuition voimalla ja siihen luottaen elän ja teen päätöksiä, niin myös tässäkin projektissa. Uskon myös, että kaikella on aikansa. Nyt oli aika toteuttaa yksi pitkäaikainen haave – oma koti.
– Terveydellisistä ja ekologisista syistä halusin rakentaa mahdollisimman luonnonmukaisen talon. Talon runko on tehty KANNUSTALOEKO-rakenteella. Monista asioista jouduin ottamaan myös itse selvää ja paljon olen tämän projektin aikana oppinut. Yleislinja on selvä: Mahdollisimman vähän kemikaaleja ja muoveja, ei mitään ärsyttävää tai allergisoivaa. En halua huoneilmaan liimoja enkä muita hajuja, maalit ovat muovittomia ja villa ekovillaa. Laatat ja kaapistot ovat sentään ihan perusmallistosta.
Kaikkien Kannustalo-rakentajien arvostama asia on se, että kaikilla talotehtaalla käytettävillä materiaaleilla on virallinen M1-merkki, joka kertoo materiaalien vähäpäästöisyydestä. Rakennusmateriaalien päästöluokituksista voi lukea lisää Rakennustietosäätiö RTS:n sivuilta. Lisäksi Kannustalo-rakentaja voi valita mm. ekologisemman seinärakenteen, jolloin Kannusekotalon eristeenä on selluvilla.
– Kyllä suunnitelmiani on moni ihmetellyt, ja yksikin kyläläinen totesi, että hullulta kuulostaa muttei näkemättä tuomitse. Nyt ovat sitten ääneen todenneet, että aivan Reetan näkönen talo!
Odotappa 15 vuotta…
Reetta suorastaan odottaa talonsa vanhenemista.
– Uskon, että tämä talo alkaa olla parhaimmillaan siinä vaiheessa, kun muihin taloihin aletaan tehdä ensimmäistä remonttia, Reetta toteaa ratkaisujaan valaisten:
– Lattiassa on pellavaöljysuovalla tehty suopakuurauskäsittely. Se on hyvin vanha ja perinteinen lattiankäsittelytapa. Työläs, mutta paranee vuosi vuodelta, kun käsittelyn uusii. Lattia vain kaunistuu iän myötä.
Talon julkisivua on hämmästellyt moni. Tutut ovat jopa esittäneet veikkauksia siitä, milloin Reetta tarttuu pensseliin.
– Ei. Siihen ei tule mitään käsittelyä. Eihän pelloilla olevat ladotkaan mätäne. Uskon vahvasti siihen, että tämä luonnon armoilla tummuva ulkoseinä on parhaimmillaan vuosien kuluttua. Aion dokumentoida talon julkisivun muutosta ottamalla säännöllisin välein samassa valaistuksessa ja samasta kohtaa kuvia talon julkisivusta.
Kannuksen kaupungin jokirantatontti
Vaikka Reetta on joutuisa käänteissään, kesti sopivan tontin löytyminen aikansa. Ensimmäisen kerran tontilla käydessään hän oli täysin vakuuttunut siitä, että ei ainakaan tällä paikalle ikinä rakenna.
– Tämä oli Kannuksen kaupungilla ihan julkisesti myynnissä oleva jokirantatontti, mutta minun mielestäni naapureita oli liian lähellä, olisin halunnut syrjempään. Omaan lapsuudenkotini on tuossa toisella puolella jokea. Kävin tontilla useamman kerran ja pikkuhiljaa aloin lämmetä. Ihmettelin itsekin, voiko ihmismieli muuttua näin paljon.
Reetta kertoo ihailleensa jo pitkän aikaa Kannustalon Laavua, joka ei kuitenkaan olisi toiminut Reetan tontilla. Lato tuntui hyvältä vaihtoehdolta.
– Helmikuussa 2016 soitin Severille (Kannustalo-edustaja Severi Läspä).
Severin kanssa talomalleja aikansa selattuaan Reetan päätös vahvistui: Noin 97-neliöinen Lato, jossa on suojaisa atriumpiha täytti unelman vaatimukset. Reetta halusi ostaa talonsa muuttovalmiina. Käytännössä polku omaan kotiin toteutui niin, että hän osti omien tarpeidensa mukaan räätälöidyn talopaketin Kannustalolta ja urakointipalvelut edustajan – eli Severin – kautta paikallisilta tekijöiltä.
– Pohjaratkaisuja kun mietittiin ja suunniteltiin, väänneltiin ja käänneltiin – ei silloin tainnut mieleen paljon muuta mahtuakaan. Kannustalon ja Severin kanssa koin tulleeni kuulluksi ja ymmärretyksi, mielipiteelläni todella oli väliä. Latoni mun oli jo päässäni niin todellista, että vaikeahan sitä oli sivuttaa. Tuolloin oli kuitenkin vielä yks toinenkin talo harkinnassa. Lähdin hiihtovaellukselle pohjoiseen. Ajattelin; tunturi ja erämaa ajatukseni selvittäköön, päätös reissun aikana syntyköön. Ja varmaan se siellä selvenikin, Reetta muistelee.
– Lähellä tuotettu tuote yleensäkin on minulle tärkeää. Siksikin tykkään, että valintani oli Kannustalo. Luotettavaa läheltä.
Reetan talon valmistumisen jälkeen Kannustalo on kehittänyt uutta toimitustapavaihtoehtoaan entistä pidemmälle – myös räätälöidyn suurelementtitalon voi saada suoraan Kannustalon kautta täysin muuttovalmiina Muuttovalmis-toimituksena.
–Testasimme Kannusplus-konseptia ensin Etelä-Suomessa ja hyvien kokemusten myötä toimitustapavaihto leviää vähitellen yhä laajemmalle. Kannusplus-toimituksessa rakentaja ostaa kaiken yhdellä sopimuksella suoraan meiltä ja tietää kotinsa lopullisen hinnan sekä tarkan valmistumisajankohdan etukäteen. Maksuerät mukailevat kodin valmistumista työmaalla, toimitusjohtaja Mika Uusimäki taustoittaa.
”Aito, konstailematon, täynnä luontoa ja luonnonvaloa”
Kuvailee Reetta kotolatoaan ja toteaa sen olevan jopa kuvitelmiaan parempi. Näkymä terassilta talon läpi joelle sykähdyttää edelleen.
– Ladossani on kaksi makuuhuonetta eikä saunaa ollenkaan, se on jo suunnitteilla jokirantaan.
Reetta kertoo oppineensa rakennusprojektin aikana paljon. Erikoisista ratkaisuista piti itse ottaa selvää. Pelkästään villasta oli ainakin kymmenen mielipidettä.
Severiä Reetta kiittelee vuolaasti.
– Se, että talo tähän ylipäätään nousi, on isolta osin Severin ansiota. Hän ei antanut minun unohtaa suunnitelmia, ja ilman Severin loistavaa työporukkaa ei talo olisi tähän noussut.
– Niinhän se on, että elämän haasteissa oppii uutta ja kasvaa ihmisenä. Tällä matkalla sain kodin ja opin paljon itsestäni, rakentamisesta jonkin verran sekä tapasin ison joukon hienoja ihmisiä.
Talopaketti tuli tontille lokakuussa 2016 ja Reetta muutti Latoonsa pääsiäisviikolla huhtikuussa 2017. Rakennusaikana Reetta hiipi illan pimetessä tontille katsomaan valmistuvaa kotiaan.
– Kuutamoöinä oli mahtavaa käydä katsomassa taloa. Nytkin nautin erityisesti siitä, kun laitan Ladon edessä olevat luukut kiinni ja katselen tähtiä. Pimenevinä syysiltoina olen huomannut, että ne näkyvät ihanasti myös talon sisälle isoista ikkunoista. Mikään ei ole hienompaa. Olen syksy ja talvi-ihminen. Odotan innolla, milloin saan avata silmäni aamulla ja nähdä ensilumen sataneen Ladon pihalle.
Ensilunta Reetta odottaa kiitollisena.
– Olen saanut paljon. Vaikka päätöksiä ja pohdintoja on ollut ihan riittämiin asti näille harteille, en koe olleeni yksin. Lähipiirin apu ja tuki on ollut korvaamatonta. Talonrakentajat huippuluokkaa. Eihän tässä voi olla muuta kuin kiitollinen. Kohti uusia unelmia!
