TEKSTI Mirsa Kaartinen KUVAT Krista Keltanen
Pariskunta rakennutti unelmiensa Lato-kodin
Kun elämä haastaa uskaltamaan, ei aina ole helppoa olla rohkea. Katrin vakava sairastuminen antoi Katrin ja Juhan unelmille siivet: he päättivät rohkeasti rakentaa talon itse ja toteuttivat haaveilemansa omakotitalon rakentamisurakan. Perheen koti muokattiin yhdessä Kannustalon Lato 119 -talomallin pohjalta. Lato toimitettiin Kannustalon Talopaketti-toimituksena, jonka jälkeen Katri ja Juha rakennuttivat talon valmiiksi paikallisilla urakoitsijoilla.
– Olemme kulkeneet rinnakkain viitisentoista vuotta. Lähes koko sen ajan olemme haaveilleet oman talon rakentamisesta. Ensimmäinen koiramme tuli taloon noin kymmenen vuotta sitten. Koiran myötä kaipuu luonnon rauhaan voimistui ja huomasimme että keskusteluissamme esiintyi yhä useammin ajatuksia itse suunnitellusta omakotitalosta. Jokin epäusko haaveen toteutumisen suhteen kuitenkin kummitteli takaraivossa, Katri ja Juha muistelevat. Pariskunta seurasi ahkerasti Turun naapurikaupunkien alueilla myytäviä tontteja, haaveena päästä asumaan lähelle merta. Juha on viettänyt lapsuuttaan veden äärellä, ja lisäksi hän on suorittanut varusmiespalveluksen Örön saarella. Meren läsnäolo oli tuolloin tehnyt häneen lähtemättömän vaikutuksen.
’Hetkellä jolloin moni muu olisi painanut jarrua, pariskunta painoi kaasun pohjaan ja päätti tehdä unelmasta totta.’
Nelisen vuotta sitten unelma muuntui todelliseksi tavoitteeksi Katrin sairastumisen myötä. Hetkellä jolloin moni muu olisi painanut jarrua, pariskunta painoi kaasun pohjaan ja päätti tehdä unelmasta totta. – Kun olin menossa ensimmäiseen leikkaukseen Juha sanoi minulle – Jos tästä leikkauksesta selviät hengissä, me ostetaan se tontti, eikä enää aikailla, Katri muistelee.
Kului puolisen vuotta ja netin myyntipalstan vahtiin kolahti tontti, joka täytti suurin piirtein kaikki pariskunnan kriteerit. Löytyi sopivan kokoinen metsäinen rakennuspaikka harvaan rakennetulla alueella, tie perille ja mikä parasta tonttiin kuului myös rantaoikeus ja laajat kalastusoikeudet. – Minulle oli heti selvää, että tämä se on. Tänne rakennamme tulevaisuutemme, Katri muistelee.
Katri ja Juha ovat molemmat visuaalisella alalla, Katri on kuvataideluokan opettaja ja Juha teollinen muotoilija. Molemmille on tärkeää se, miltä asiat näyttävät, kuinka ne on tehty ja viimeistelty. Kun taloa ryhdyttiin suunnittelemaan oli itsestäänselvyys ettei mennä sieltä mistä tie on helpoin. Pitkäaikainen haave modernista kivitalosta muuttui matkan varrella niin että mieli alkoi taipua puutalojen puolelle. Alueen kaava määritteli sen että talossa on oltava harjakatto ja sen värin tulee sointua joko ympäröiviin taloihin tai kadota ympäristöön. Vaikka rajoitukset kahlitsivat, ne myös omalta osaltaan helpottivat ratkaisua. Lopputulokseksi muodostui harjakattoinen Lato-mallinen talo, joka muistuttaa sisältä lähes enemmän kivitaloa, kuin puutaloa.
– Pohjaratkaisussa pyrimme siihen, että valo pääsee vapaasti kulkemaan rakennuksessa. Yksi tärkeimmistä suunnittelun kohteista minulle on ollut hyvä valaistus. Nautin kyllä tunnelmallisuudesta, mutta valoa ei saa olla liian vähän. Näiden kahden välillä raja voi toisinaan olla hyvinkin hieno. Halusin että talossa on riittävästi valoa aivan kaikkialla, kirkas yleisvalo toteutettiin himmennettävillä led-paneeleilla. Tärkeää kuitenkin on niin että valojen määrää voi illaksi rauhoittaa ja valon värisävy voi olla lämmin. Tämä toteutettiin katto- sekä seinävalaisimilla, Katri kertoo.
’Pohjaratkaisussa pyrimme siihen, että valo pääsee vapaasti kulkemaan rakennuksessa.’
Rakennusprojektin viimeistelyvaiheessa kävi hyvin selväksi se, että molemmille on huipputärkeää se, että näkyviin jäävät pinnat ja yksityiskohdat on tehty niin hyvin kuin ne ikinä pystyy tekemään. Mikään ei saa rakoilla tai repsottaa, laattasaumojen on oltava täsmälliset eikä maalatessa hyväksytä virheitä. Juha teki olohuoneen ja – keittiön ikkunoiden pieliä pitkään ja hartaasti, koska halusi saada aikaan listattoman vaikutelman. Katri käytti aikaa satoja tunteja siihen, että löysi juuri prikulleen sellaiset hanat, altaat, suihkut, ovenkahvat, liukuovet ja muut sisustuksen yksityiskohdat kuin toiveessa oli. Koska budjetti oli rajallinen haaveiden toteutumiseen tarvittiin paljon vertailua ja jatkuvaa kilpailutusta.
– Meidän aiemmat kodit ovat olleet enemmän tai vähemmän valkoisia. Kokovalkoinen on ollut meille turvallinen vaihtoehto, siinä kokee, ettei voi mennä metsää, ikään kuin pelaa varman päälle. Tässäkin projektissa lähdimme suunnittelemaan valkoista kotia. Kuitenkin jossain vaiheessa rakentamista aloimme pohtia että valkoinen sisustus vaatii kalustukselta todella paljon. Katri muistelee. Ajattelen että kokovalkoinen kyllä toimii, jos huonekalut ovat jotain muuta, valkoinen antaa hienot kehykset klassikoille, tai vintage-aarteille.
En ole kovinkaan kauaa uskaltanut olla vahvoista ja rohkeista väreistä mitään mieltä. Omaksuin jossain vaiheessa mustiin pukeutuvan arkkitehdin roolin, jolle on olemassa vain kaksi väriä, musta ja valkoinen. Elämässämme on ollut kuitenkin niin paljon muutoksia, että on joutunut muuttumaan ja muuttamaan näkemyksiään, Juha miettii. Värit ovatkin hiipineet kuin salaa Juhan ja Katrin kotiin. Katri kokee toisinaan hillitöntä riemua kun löytää jonkin yllättävän, mutta toimivan väriyhdistelmän. Miksi maalata kaikki seinät vain valkoisella, kun niiden maalaamiseen voi sekoittaa aivan oman sävyn?
’Elämä kantaa, tässä hetkessä, juuri nyt.’
Katrin ja Juhan kodissa metsän keskellä, rauhassa hälyltä ja kiireeltä, hengittäminen on helppoa. Taloa ympäröivästä luonnosta on muodostunut perheelle elinehto. Samalla sen rauhoittava läsnäolo tuo lupauksen siitä, että elämä kantaa, tässä hetkessä, juuri nyt.