Tarpeet muuttuvat ajan myötä

Johanna Högväg ja Nisse Nybäck muuttivat keväällä 2017 lastensa kanssa perheelle räätälöityyn Kannustalon Latoon. Reilun kolmen vuoden aikana ajatukset tilan käytöstä ovat muuttuneet. Nyt huonejärjestys ja piha suunniteltaisiin uudella tavalla.

Johanna Högväg ja Johan ”Nisse” Nybäck asuivat Pietarsaaren keskustassa 1850 rakennetussa puutalossa, jossa yksikään seinä ei ollut suora ja talvella sisällä oli kylmä. Upea puutalomiljöö ja alkuperäiset leveät lankkulattiat olivat saaneet heidät ihastumaan taloon kymmenen vuotta aiemmin.

Huolimatta rakkaudesta vanhaan puutaloon pariskunta päätti rakentaa omakotitalon. Vanhassa talossa asuminen teetti paljon töitä. Johanna ja Nisse halusivat päästä vaihteeksi vähän helpommalla. Tekemättömien töiden lista tuntui loputtomalta. Puutalossa asuessa perheeseen syntyi myös kaksi lasta, Alvin ja Signe.

HAAVEENA LATO

Kun lapset kasvoivat, naapurustossa ei ollut ketään saman ikäisiä kavereita. Perhe halusi muuttaa alueelle, jossa asuisi muitakin lapsiperheitä ja Alvin ja Signe voisivat juosta ulos leikkimään kavereiden kanssa.

– Olin unelmoinut jo jonkin aikaa Kannustalon Ladosta. Tiesin välittömästi, että Lato olisi meille sopiva, jos ryhdymme rakentamaan taloa. Heti alusta alkaen toiveissa oli yksikerroksinen talo. Löysimme Kivilösin-kaupunginosasta, vähän keskustan ulkopuolelta, meille sopivan tontin, sanoo Johanna.

Johanna ja Nisse halusivat kompaktin kodin, jossa ei olisi mitään ylimääräistä, vaan juuri sen verran tilaa kuin heidän nelihenkinen perheensä tarvitsee. Niin päädyttiin suunnittelemaan 148-neliöinen talo, jossa on suuri yhtenäinen keittiö, ruokailutila ja olohuone sekä lisäksi kolme makuuhuonetta ja työhuone.

AMMATTILAISET RAKENTAMASSA

Alusta asti oli selvää, että talon rakentamiseen palkataan ammattilaiset. Elementit ja niiden pystytyksen hoiti Kannustalo ja sen jälkeen pietarsaarelainen rakennusfirma teki kaikki talon sisätyöt puolessa vuodessa. Johanna ja Nisse sanovat, ettei heillä olisi ollut aikaa ja siihen vaadittavia taitoja.

– Olimme seuranneet ystäviämme, jotka olivat rakentaneet itse. Emme halunneet samaan tilanteeseen, jossa ei ole mitään muuta elämää kuin rakentaminen. Kaikki aika ja energia olisi mennyt taloprojektiin. Alussa ilmeni haasteita, koska tontillamme kulkee kunnallisia vesiputkia. Ne rajoittivat paikkaa, mihin oli mahdollista rakentaa. Jouduimme muuttamaan suunnitelmia. Muuten kaikki oli aika helppoa ja huoletonta, ja voisimme ryhtyä rakennuspuuhiin uudestaan vaikka heti, sanoo Johanna.

Jalkapalloa pelaavan Alvinin huoneen seinä maalattiin harmaaksi. Muuten sisustus on mustavalkoinen. Sisäänkäynnin lähellä sijaitsevan huoneen ikkuna aukeaa talon etupihalle.

VALUVIRHE LATTIASSA

Taloon haluttiin yhtenäinen betonilattia, jossa ei olisi kynnyksiä. Ainoastaan wc- ja pesutiloihin asennettiin kaakelit. Lattian tekijät käyttivät valamisessa kuitenkin vääränlaista materiaalia ja lattian pintaan jäi näkyviin isoja, epätasaisia kohtia. Ainoaksi vaihtoehdoksi korjata työn jälki osoittautui 3-millisen mikrosementtikerroksen eli kestävän akryylisementtipinnoitteen valaminen betonin päälle. Sementti levitettiin käsin lastalla lattiapinnalle, jolloin siihen jäi kuvioita.

– Pidämme siitä, että pinta näyttää elävältä ja tahrat eivät näy niin helposti lattiassa. Oli onni onnettomuudessa, että lattian valamisessa tapahtui virhe. Mikrosementtilattia on talvellakin tosi lämmin ja tuntuu pehmeältä jalkojen alla. Kesällä se taas on juuri sopivan viileä. Siitä tuli paljon parempi kuin olimme alun perin suunnitelleet, kertoo Johanna.

Taloon ei haluttu asentaa jalkalistoja. Mikrosementtilattia ja seinät yhdistyvät kauniisti kaikissa huoneissa ilman listoja, ja luovat tilaan modernin loftimaisen tunnelman.

Talon päädyssä on rauhallinen tila istua ja lueskella. Tilaan tulee hyvä valo korkeasta ikkunasta. Vieressä Signen huone ja Johanna työhuone.

ELÄMÄ SAA NÄKYÄ

Lattiavalinnan lisäksi Johanna ja Nisse halusivat muutenkin kaikessa mahdollisessa ajatella talonsa ekologisuutta. Keittiökaapistoissa päädyttiin Puustellin Miinus-keittiöön, josta on tehty tarkat hiilijalanjälkilaskelmat. Lisäksi mustissa kaapin ovissa ei näy sormenjäljet ja Johannaa miellyttää se, että väri on hieman kulunut käytössä.

– Pidän siitä, että kodissa näkyy elämisen jäljet. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä. Sisustushan on aina keskeneräistä. Kodissa täytyy asua ennen kuin tekee päätöksiä. Valo ja sen muuttuminen on tärkeää nähdä. Meillä esimerkiksi taulujen ripustaminen ja seinien maalaaminen vei oman aikansa. Kaikki seinät olivat pitkään valkoisia lukuun ottamatta keittiön mustaa seinää, sanoo Johanna.

MOLEMMILLE TYÖRAUHA

Johanna on muotoilija, joka tekee työkseen kuosisuunnittelua ja kirjojen kuvituksia. Hänellä on työhuone Pietarsaaren keskustassa Campus Allegrolla, mutta kotona on myös erillinen työtila. Nisse opettaa musiikkia Yrkesakademin i Österbottenissa ja toimii musiikkituottajana.

Mustan talon halki kulkee puunvärinen pystylaudoitettu katettu tila, jossa on vastakkain sisäänkäynnit kodin puolelle ja Nissen 30-neliöiseen musiikkistudioon. Studion tilalle oli alun perin piirretty autotalli, mutta keskusteluissa Kannustalon suunnittelijan kanssa pariskunta muutti mieltään. Studio tuntui tärkeämmältä kuin autotalli.

Nyt siellä on täydellinen työrauha tehdä elektropoppia. Tarvittaessa tila toimii myös vierashuoneena, jossa on pieni wc ja keittiönurkkaus.

Muuten mustan talon läpi menee puunvärinen pystylaudoitettu tila etupihalta takapihalle. Laudat on käsitelty puuöljyllä. Talon etupuolelle rakennettiin iso terassi.

LAPSILLE OMA RAUHA

Perhe asuu varmasti vielä joitakin vuosia maaliskuussa 2017 valmistuneessa kodissaan. Johannaa kuunnellessa tulee kuitenkin vahva tunne siitä, että pieni ajatus toisesta rakennusprojektista kytee jo mielessä. Perheen tarpeet muuttuvat lasten kasvaessa. Talo oli täydellinen sen valmistuessa, mutta nyt suunnittelun lähtökohdat olisivat toiset.

– Nyt ajattelemme, että talossa olisi hyvä olla lasten oma alue. Vielä tilojen sijoittelu ei ole ongelma, mutta näen jo mielessäni hetken kun teini-ikäiset haluavat omaa rauhaa. Toinen ajatuksemme liittyy pihaan ja sisä- ja ulkotilojen väliseen toiminnallisuuteen, sanoo Johanna.

PIHA-ALUEEN SUUNNITTELU

Taloa suunnitellessa ajateltiin, että etuterassilla vietetään paljon aikaa. Siihen paistaa aurinko lähes koko päivän. Käytännössä paikka osoittautui liian kuumaksi aurinkoisella säällä. Kevätpäivinä siinä on mukava istuskella, mutta muuten käyttö on vähäistä. Elämä keskittyy tilavalle takapihalle, jonka toimintoja ei rakennusvaiheessa mietitty niin tarkasti. Ajatus takapihasta on muuttunut täysin ja nyt sen suunnittelu tehtäisiin huolellisesti.

Ulkotilojen käyttö muuttaisi myös talon pohjaa. Olisi käytännöllistä, jos olohuone menisi läpi talon kuten Ladon perusmallissa, ja molempiin suuntiin aukeaisi isot liukuovet. Myös talon taakse rakennettaisiin iso terassi. Takapihalla on grilli, ruokapöytä, kasvilavoja, Pietarsaaren Jarossa pelaavan Alvinin jalkapallomaali sekä perheen lemmikkikanien Pennyn ja Pollyn häkit.

Kanit pääsevät usein Alvinin ja Signen syliin silitettäviksi ja hellittäviksi.

Talon etelään suuntautuvalle terassille on sisustettu muutama seurustelupaikka. Aikaisin keväällä siinä on lämmin ja suojaisa paikka istuskella.

Talon taakse on rakennettu pihavarasto, pergola ja kasvilavoja. Vaikka asuinalue on melko tiiviisti rakennettu, Johannan ja Nissen perheellä on tilava, suojaisa takapiha.