Harmaja meren rannalla
Koti ja kesämökki löysivät rannalla yhteisen sävelen.
Luvia on aina ollut naapurikaupunki Porista syntyisin olevalle Kaisa Virtaselle tärkeä paikka. Joka ikinen kesä on vietetty mökillä, jonka Kaisan vanhemmat lunastivat suvulta ikiomakseen yli kolmekymmentä vuotta sitten. Kun Kaisalle avautui yllättäen tilaisuus rakentaa oma talo Luvialle merenrantatontille, oli ajatus heti selvä. Kannustalon Harmaja.
– Tuttavapariskunta rakensi jo aikaisemmin Harmajan Noormarkkuun ja minä lähdin heidän taloesittelyynsä, kun arvelin talon tyylin miellyttävän minua. Ihastuin heidän kotiinsa aivan hirveästi.
Kun Kaisan vanhemmat ostivat Luvialta – tutun mökkitien varrelta – vanhan mökin tavoitteenaan rakentaa tontille uusi talo, tuli kaupan mukana ”siinä siivellä” myös iso naapuritontti. Puolentoista hehtaarin metsäinen, hieman omituisen muotoinen tontti, jolla oli myös 40 metriä omaa rantaviivaa.
Hyvä projekti
– Elämäntilanteeni muuttui kesän 2010 kynnyksellä, ja vanhempani ehdottivat, että mitä jos rakentaisin oman taloni tuolle tontille. Tiesin heti, että haluan Harmajan. Kärsimättömänä pommitin Kannustalon edustaja Hannu Eränummea kesälomalle. Kun istuimme Hannun kanssa heinäkuussa pöydän ääreen, teimme samalta istumalta Harmaja 134:n pohjaan kaipaamani pienet muutokset. Olin tuijottanut tiiviisti huoneistoneliöitä ja vasta hiomisen jälkeen tulin maininneeksi, että rakennuslupaa on 140 neliötä. Hannu sai hommakseen karsia kerrosalasta 16 neliötä pois niin, että minä en menettänyt mitään haluamaani. Hyvin onnistui.
Talon pohja fiilattiin mallilleen ja kaupat lyötiin lukkoon syyskuussa 2010. Talopaketti saapui tontille paukkupakkasilla helmikuun 2011 alussa.
– Otin talopakettiin laajimman asennusvaihtoehdon. Kun seinät ja katto saatiin pystyyn, niin tuntui, että tässä ei ole mitään hätää. Sain rakentajaksi hyvän kirvesmiehen ja itse tein niin paljon kuin mahdollista. Muun muassa villoitin kaikki sisäseinät ja maalasin ulkoseinät. Isä ja äiti rakensivat itse samaan aikaan, joten en voinut nojautua heidän apuunsa.
Rakentaminen oli Kaisa Virtasen mielestä niin positiivinen kokemus, että projektiin voisi ryhtyä toisenkin kerran, jos yhtä hieno paikka tulisi vastaan. Toisella kerralla Kaisa rakentaisi todennäköisesti Kannustalon Ladon – ei siksi, että Harmajaansa katuisi, mutta eihän sitä kahta kertaa haluaisi samanlaista rakentaa.
– Varmasti oli niitäkin päiviä, jolloin rakentamista stressasi, mutta taaksepäin katsoen kaikki tuntuu hyvältä. Kaikki toimi hienosti, juuri niin kuin oli sovittu. Työn jälki oli erinomaista, ja jos minulla oli jotain sanottavaa, niin Kannustalolla palaute otettiin asiallisesti vastaan ja heti huomioon. Täytyy myös todeta se, että vaikka ikkunapinta-alaa on paljon ja lasiovet merelle päin, niin koskaan en ole huomannut yhtään vetoa.
– Olen ollut pitkään esimiesasemassa, niin asioiden organisointi on minulle luontevaa. Varmaan juuri siksi en kokenut rakentamista mitenkään liian haastavaksi, sehän oli vain asioiden organisointia ja tarmokasta tekemistä. Olen itse välillä turhankin kova siivoamaan. Yhden kerran heitin timpurin eväspussinkin roskatynnyriin palamaan.
Moninkertainen onni
Rakentamisen Kaisa Virtanen aloitti reipasotteisena sinkkuna, talon noustessa rinnalle löytyi oikea mies. Uuteen kotiin muutettiin syyskuussa 2011 ja pian täyttyi Kaisan harras haave, josta hän oli ehtinyt jo luopua. Viljami syntyi loppukesästä 2012. Odotusaikana Siiri-kissa pötkötti Kaisan kainalossa. Nyt katti katoaa välillä muutamaksi päiväksi mummolaan huilaamaan vilkkaan pojan nykiessä sitä hännästä.
– Vaikka lapsesta ei ollut tietoakaan Harmajaa suunniteltaessa, on tämä käytännössä osoittautunut myös erinomaiseksi lapsiperheen kodiksi. Erityisen ihastunut olen kodinhoitohuoneeseen, siellä vietän nykyään paljon aikaani. Perheemme koko vaatehuolto on keskitetty kodinhoitohuoneeseen, jonka yhteydessä sijaitsee vaatehuone, makuuhuoneissa ei ole vaatekaappeja lainkaan.
Parin vuoden asumisen jälkeen Kaisa on kotiinsa hyvin tyytyväinen. Harmaja sopii metsäiselle merenrantatontille kuin nakutettu.
– Ainut, mikä harmittaa, on se, että en saanut tähän Harmajan tunnusomaista, näyttävää sisäänkäyntiä, johon olen erittäin ihastunut. Määräysten vuoksi talo piti rakentaa sadanviidenkymmenen metrin päähän rannasta, ja paikka on niin lähellä tietä, ettei sille ollut enää tilaa. Mutta se ei ole Kannustalon vika, Kaisa huokaa.
Kaisa toteaa Harmajan toteuttavan erinomaisesti sitä ideologiaa, mitä hän omalta merenrantataloltaan haki.
– Tässä yhdistyy loistavasti omakotitalo ja kesämökki. Koti tuntuu neliöitään isommalta, kun keittiö, ruokailutila ja olohuone ovat avaraa, yhtenäistä tilaa. Moni vieraskin on kommentoinut sitä, kuinka tilavalta Harmaja vaikuttaa. Huonekorkeus tekee paljon!
