Ei ihan tavallisia rakentajia
Ajattelimme rakentaa talon, mutta huomasimme pian, että talon ohessa rakensimme elämäämme – pienistä palasista. Lopputulos on kaunis. Tämä on perheemme suuri kertomus.
– Meitä yhdistivät monet asiat jo lapsuudessa, vaikka tapasimmekin ensimmäistä kertaa vasta parikymppisinä Kannustalon ruokalassa. Severi on maatalon poika, joka oppi työnteon jo tuttipulloiässä ja tienasi taskurahansa itse. Hänestä tuli isona rakennusinsinööri ja yrittäjä, Karoliina Läspä kuvailee miestään.
– Karoliina on yrittäjävanhempien tytär, joka on kätevä käsistään. Ensimmäinen kahvilayritys oli pystyssä jo 19-vuotiaana. Sisäinen yrittäjyys asui meissä molemmissa jo ennen ensitapaamistamme. Tätä ominaisuutta on usein tarvittukin, vastaa Severi vaimoaan ihaillen.
Katseet vaihdettiin ja unelmoitiin omasta kodista
Severi teki rakennesuunnittelijan töitä inssiopintojensa ohella ja Karoliina pyöritti vanhempiensa kanssa Kannustalon ruokalaa. Pikkuhiljaa yhteisistä kahvihetkistä tuli jotain enemmän.
– Ostimme oman rintamamiestalon, Rasmus syntyi 2006 ja menimme naimisiin. Elämä oli niin kuin monilla muillakin nuorilla perheillä.
Jo noilla ensimmäisillä yhteisillä kahvihetkillä Karoliina ja Severi alkoivat haaveilla Kannustalon Rauhalasta – se oli molemmille unelmien koti.
– Siinä elämäntilanteessa emme tarvinneet enempää tilaa asumiseen, vaan rakentaminen itsessään oli meille yhteinen unelma. Tästä yhteisestä unelmasta syntyi ajatuksia, ja lopulta ajatukset siirtyivät suunnittelupöydälle. Elimme jokaisen ensirakentajan huumaa. Viilasimme yksityiskohtia yötä myöten ja suunnittelimme pintamateriaaleja kodin tunnelmaa. Teimme omat ensiluonnokset, jotka Kannustalon arkkitehti Sanna Hautamäki piirsi puhtaaksi, Karoliina kertoo.
Tärkeitä asioita
Oman kodin suuntaviivat olivat selvät: Ulkopuolen ja sisäpuolen tulee olla sopusoinnussa keskenään. Sisustuksen pitää olla värisävyiltään vaalea ja olemukseltaan pehmeä. On tärkeää, että kodissa oli rauhallinen tunnelma.
– Meille tärkeitä asioita oli sisääntulo, näkymä olohuoneeseen, Kannustaloille tyypilliset suuret ikkunat ja paljon valoa. Näistä yksityiskohdista olemme edelleen onnellisia, on aina mahtavaa tulla kotiin. Myös lasikuisti takapihalle, sekä sauna olivat meille tärkeitä asioita. Talomallin olimme päättäneet jo kauan sitten – mansardikattoinen Kannustalon Rauhala lapekattolyhdyillä, Karoliina ja Severi kertovat toisiaan täydentäen.
Unelmat täyttyvät
Perustukset tehtiin syksyllä 2009 ja peitettiin huolellisesti odottamaan talopaketin saapumista helmikuussa.
– Seisoimme keskellä kaikkien rakentajien juhlaa. Nosturit nostivat kotimme elementtejä paikoilleen. Paukkupakkanen, -30 °C, ei tuntunut missään. Oman kodin rakentaminen lämmitti sydäntä. Yhtäkkiä paperit olivat vaihtuneet oikeiksi elementeiksi. Siinä se nyt oli. Koti, Karoliina muistelee.
Karoliinaa saattoi vähän itkettääkin, mutta Severille tilanne oli tuttu. Hän oli johtanut kymmenien rakentajien rakennusprojekteja aiemminkin. Nyt työn alla oli ensimmäinen oma talo – itse rakennettu. Yhteinen unelma.
Sisustukseen valittiin vaaleita värisävyjä. Lattiat ovat lapsi- ja eläinperheessä kovalla kulutuksella, joten Läspät panostivat laadukkaaseen laminaattiin ja laattoihin.
– Lattioita ei vaihdeta kovin useasti, joten satsaus kannattaa. Kotimme lattiat ovat hyvin vaaleat, ja Kannustalon korkeat lattialistat kehystävät niitä kauniisti. Seiniin valitsimme maalattavan tapetin, joka samalla lisää äänieristystä ja tuo hieman pehmeyttä seinille. Tapetin päälle on helppo maalata, jos haluaa vaihtaa sävyä. Seinien sävyksi valikoitui monien kokeilujen jälkeen melko tumma, vahvasti harmaaseen taittava ruskea. Pienellä alueella sävy on todella tumma, mutta Kannustalojen korkea huonekorkeus, valo ja isot ikkunat mahdollistivat sävyn käyttämisen ja tunnelmasta saatiin näin kodikkaan lämmin, Karoliina kuvailee.
Kodin väripaletista suunniteltiin maanläheinen ja rauhallinen, siihen on helppo halutessaan lisätä värejä tekstiileillä.
– Halusimme säilyttää keittiö-olohuone-ruokailutilan yhtenäisenä tilana, joten keittiön osalta tila jaettiin vain puolikorkealla niemekkeellä. Tämän ansiosta keskustelu vieraiden kanssa ja lasten touhujen seuraaminen keittiössä puuhaillessa onnistuu hienosti. Suunnittelimme keittiöstä melko perinteisen, koska halusimme sen olevan yhtenäinen talomallin ulkopuolen kanssa.
Kosteissa tiloissa päädyttiin harmaaseen ja valkoiseen.
– Ne ovat turvallisia värisävyjä, joihin ei heti kyllästy. Laattojen erilaisilla ladontamalleilla ja koristelistoilla saa helposti ilmettä ilman, että budjetti ylittyy. Kiintokalusteissa päädyimme ajattomaan valkoiseen, ja työtasoja laskettiin viisi senttimetriä työskentelyn helpottamiseksi. Nämä ovat pieniä asioita, mutta helpottavat paljon arjen sujumista. Lapsiperheen arjessa tulee monenlaista sotkua, ja kaikki kodin materiaali- ja kalustevalinnat on tehty tätä ajatusta silmällä pitäen. Pintojen tulee olla kestävät ja helposti puhdistettavissa. Kaikki tekstiilit ovat irrotettavissa ja vesipestävät. Kodin ja sen pintojen tulee kestää elämää.
Radio Novan Samuli Aaltonen raksalla
Severi hoiti yrittäjän työnsä päivällä ja rakensi uutta kotia yötä myöten Radio Novan Samuli Aaltosen yöradion ääressä. Peltorit päähän ja naulapyssy lauloi musiikin tahtiin. Samulin yöradio päättyi puoliltaöin ja Severi jatkoi urakkaa vielä tunnin musiikkia kuunnellen. Yhdeltä yöllä oli aika lähteä kotiin.
– Otimme pienen riskinkin talonrakentamisen yhteydessä. Pitkitimme rintamamiestalon myyntiä tavoitteena muuttaa vanhasta kodista suoraan Kannustaloon. Se kannatti. Loppuvaiheessa tuli kyllä aika kiire. Edellisenä iltana kannettiin vielä työkoneita ulos talosta, että saatiin kalusteet mahtumaan tilalle ja myyty rintamamiestalo tyhjäksi uusia omistajia varten, Severi kertaa.
Rakentaminen eteni kuten oli ajateltukin: Karoliina suunnitteli ja Severi toteutti.
– Kotimme ulko- ja sisäpuoli syntyivät hyvässä yhteisymmärryksessä. Onneksemme meillä on värien ja materiaalien suhteen hyvin samanlainen maku. Asioiden päättäminen oli helppoa, Karoliina toteaa.
Uusi koti oli sisältä valmis, mutta ulkopuoli, terassit, portaat ja autotalli jäivät muuton jälkeen kesken. Karoliina alkoi odottaa paljon kaivattua pikkusisarusta Rasmukselle ja tuntui, että unelmat kävivät toteen. Vähän ennen vauvan syntymää kesällä 2011 perheen toive sai kolauksen. Karoliina ja Severi alkoivat valmistautua erilaiseen perheenlisäykseen.
– Remuksen ensimmäiset kuukaudet olivat vaikeita. Asuimme Oulussa vuokra-asunnossa, jotta pystyimme olemaan mahdollisimman paljon sairaalassa. Severi kävi töissä muutamana päivänä viikossa ja rakensi samalla keskeneräiseksi jäänyttä kotiamme, Karoliina muistelee liikuttuneena.
Vaikeina aikoina isoveli Rasmus oli perheen vahvin liima, ilon ja voiman lähde.
– Rasmus on se, joka piti meidät kiinni elämässä ja arjessa. Hänen vuokseen elämämme meni eteenpäin, eikä ollut pelkkää sairaalaa. Oli rutiineja ja kivoja juttuja. Pyrimme mahdollisuuksien mukaan tekemään yhdessä jotain kivaa.
– Olemme ikuisesti kiitollisia OYS:n lasten ja nuorten teho-osaston hoitajille ja lääkäreille. Heidän ansiostaan pieni taistelijamme selvisi ja me pääsimme vihdoin sairaalasta kotiin. Se tuntui mahtavalta.
– Rasmus on pikkuveljelleen supersankari. Idoli, jollaista ei ole toista. Remus imee itseensä kaiken, mitä Rasmus tekee. Seuraa tarkkaan ja haluaa olla vierellä koko ajan, osallistua joka juttuun. Rasmus on opettanut pikkuveljelleen asioita, joihin yksikään terapeutti ei pysty. Rohkeutta, reippautta ja rakkautta. Veljeksiä on ihana seurata, heidän välillään on jotakin erityistä.
Elämä ei pyörinyt rakentamisen ympärillä
Läspät toteavat, että Remuksen myötä heidän elämänsä ei pyörinytkään rakentamisen ympärillä, kuten talonrakentajilla yleensä, vaan yhden pienen ihmisen ehdoilla.
– Talonrakennus ja ihmisen elämä muistuttavat yllättävän paljon toisiaan. Molemmissa ratkotaan isoja ongelmia. Ei ole ongelmatonta rakennusprojektia tai ihmisen elämää. Iso kysymys on aina, miten tästä jatketaan eteenpäin, Severi mietiskelee.
– Meidän elämämme jatkuu unelmiemme kodissa. Ja vaikka olemme tyytyväisiä siihen, mitä meillä jo on, niin unelmointia emme malta lopettaa. Voisimme vaikka rakentaa… Uuden Kannustalon, Karoliina jatkaa.
Uusi Koti on itse asiassa jo valmiina Karoliinan päässä. Severin mielestä sauna voisi olla isompi.
Perheyrityksen syntymä
Severi aloitti Kannustalon talotehtaan edustajana 2014 vuosikymmeniä Kannustaloja myyneen Aimo Jukkolan jäädessä eläkkeelle. Oman kodin rakentamisesta on ollut Severille paljon hyötyä työssään, ja rakennusinsinöörin koulutus on luonut kaikelle hyvän pohjan.
– Työssäni tapaan paljon erilaisia ihmisiä ja perheitä eri elämän tilanteissa. Toiset tietävät tarkasti, mitä haluavat, toisille kuva on vasta piirtymässä mieleen. Kaikille heille on kuitenkin yhteistä uuden kodin tarve, Severi kertoo.
Hän pitää paljon työstään ja nauttii haasteista, paras kiitos on tietysti tyytyväinen asiakas.
– Severi antaa usein asiakkaille mahdollisuuden vierailla omassa Rauhalassamme. Kannustalojen huima huonekorkeus ja valoisuus on asia, mikä monille on vaikea hahmottaa paperilla. Vierailu Kannustalossa auttaa hahmottamaan paremmin näitä asioita, ja saa asiakkaat miettimään tarpeitaan ja pohtimaan tilankäyttöä. Jokainen koti on kuitenkin yksilö, ja jokaisella asiakkaalla omat tarpeensa. Severillä on Kannustalo-edustajuuden lisäksi rakennusliike, jonka kautta hän pystyy tarjoamaan rakentajille eri valmiusasteilla olevia koteja. Kokemus on tuonut mukanaan vahvan tietämyksen rakentamisesta sekä laajan joukon luotettavia ammattilaisia lähialueilla. Minä olen aina ollut kiinnostunut sisustamisesta. Oman kodin pintamateriaalien valinta sekä rakennusprojekti saivat minut pohtimaan sisustusalan koulutusta. Haaveeni toteutui keväällä 2015, kun valmistuin sisustusneuvojaksi, Karoliina kertoo.
– Kuin huomaamatta yhdistimme omat osaamisemme ja rakensimme perheyrityksen, Severi ja Karoliina sanovat.
