TEKSTI Mariia Sarilo KUVAT Sari Rantanen
Kirppishaukka ja ihmemies
Kun Lauri Vähäjylkkä kotiutuu reissutyöstä Norjasta, vaimo Elinalla on lista uusia sisustusideoita odottamassa toteuttamista. Kuuden lapsen perheessä ei tekeminen lopu.
Kun keskivertoperhe rakentaa omakotitalon, keittiöremontti tulee ajankohtaiseksi ehkä joskus seuraavalla vuosikymmenellä. Vähäjylkän perhe on asunut Ylöjärven Siivikkalaan rakentamassaan Kannustalo Ladossa kolme vuotta, ja menossa ovat jo neljännet keittiön kaapit.
-Ensin piti saada avohyllyt. Ne olivat kaksi viikkoa ja lähtivät pois. Sitten oli tangot, sitten valkoiset kaapit ja nyt nämä mustat. Sitä myötä kun minä rakennan, hänelle tulee muutoksia mieleen, naureskelee Lauri Vähäjylkkä.
Kaapit saattavat vaihtua, mutta Smegin kaasuliedestä Elina ei luovu. Keittiön tämänhetkiset mustat kaapit ovat Kvikiltä. Alakerran lattia on mikrosementtiä, jonka päällä on neljä kerrosta lakkaa. Joustava lakka tekee lattiasta kovaa kivilattiaa miellyttävämmän tuntuisen.
– Saatan kahdeksan aikaan aamulla soittaa Latelle Norjaan, että tuli idea tai että löysin netistä tällaisen, Elina Vähäjylkkä myöntää.
– Sitten tiedän, että olen taas pian jossain toisella puolella Suomea purkamassa jotain uunia, Lauri jatkaa.
Parin kotiprojektia kuunnellessa laiskempaa sisustajaa hiukan hirvittää, semminkin kun perheessä on kuusi lasta, ja Lauri on aina pari viikkoa kerralla töissä Norjassa. Mutta Laurin kaiken kattavat rakennustaidot ja Elinan vainu purkutalojen ja kirpputorien suhteen ovat selvästi match made in heaven – Vähäjylkkien koti kun on aivan omannäköisensä ihanuus.
Isot maisemaikkunat tuovat ympäröivän luonnon osaksi sisustusta. Kannustalon erikoiskorkea huonekorkeus lisää tilantuntua.
HAAVETALO, JOKA OLI OLEMASSA
Metsäinen tontti Siivikkalan perukoilta oli jo kertaalleen myynnissä, mutta koska Elina oli juuri aloittanut tilasomistajan koulutuksen, aika ei ollut otollinen rakennusprojektille. Onneksi kävi niin, että tontti päätyi uudelleen myyntiin, ja vielä entistä suurempana.
– Olin varma, että sellaista valmistaloa ei löydy, jonka Elina haluaa, vaan pitkästä tavarasta tehdään, Lauri vitsailee.
Kun Elina kuvaili työkaverilleen, millaisen talon haluaisi, tämä kysyi, onko Elina tutustunut Kannustalon Latoon. Ladossa viehätti keskelle sijoitettu avara oleskelutila, valoisuus ja pelkistetty tyyli. Siinä ei ollut mitään ylimääräistä, mutta silti jotain erityistä, kuten ikkunoiden eteen liukuvat luukut.
– Tykkään vanhoista taloista, mutta kun on pienet lapset, en uskaltaisi ostaa vanhaa, jos siellä on vaikka jotain homejuttuja. Ajattelin siis, että tehdään uusi, mutta sellainen, jossa on vanha fiilis.
Kevyt seinämä erottaa keittiön muusta oleskelutilasta. Seinä näyttää betonilta, mutta on Laurin levystä rakentama hyvä hämäys. Elinan kanssa kuvassa on perheen kuopus Magdalena.
Seinien pystytystä ja sähkötöitä lukuun ottamatta Vähäjylkät rakensivat kotinsa itse. Lato on toinen talo, jonka Lauri ja Elina ovat rakentaneet. Ensimmäisen talon pariskunta rakensi myyntiin. Talo oli nätti mutta ei kovin rohkea. Siksi Elina ei oikein viihtynytkään siellä. Toisella kertaa hän on uskaltanut olla sisustajana oma itsensä. Alakerran lattiassa on mikrosementtiä ja ylhäällä vanhaa lankkua. Kaide on metalliverkkoa, eteisen kaapisto rouheaa rakennuslevyä.
Makuuhuoneessa on käynyt jo useampi sänky. Toistaiseksi mukavin on kasattu kuormalavoista. Vihreä seinä on maalattu Tikkurilan vuoden värillä ”Vuono”. Elina osti makuuhuoneen peilin heti, kun talolle tuli rakennuslupa.
VIINERIT VAIHTUIVAT PALATSIN LATTIAAN
Samaan aikaan kun Vähäjylkät rakensivat, Elinan lapsena käymää Siivikkalan koulua alettiin saneerata. Perhe asui 90 neliön vuokra-asunnossa, josta yksi huone oli täynnä Elinan remonttityömaalta pelastamaa rompetta. Rakennusmiehetkin ihmettelivät, mitä Elina kaikelle tavaralle oikein tekee. No, puutyöluokan työpöytä on nyt ruokapöytänä, pulpetti on poikien huoneessa ja ruokalan pöytä ja jakkarat toimivat yläkerran aulan askartelupöytänä.
Ehkä huikein uusiokäyttöön päätynyt pala historiaa on kuitenkin yläkerran lautalattia, joka on peräisin Tampereen Näsinkalliolla sijaitsevasta Milavida-palatsista. Rakennus remontoitiin juuri perusteellisesti, ja Elinan työmaamestarina toiminut tuttu tiesi, kenelle kannattaa kulahtanutta lattiaa tarjota.
– Vein työmiehille laatikossa 40 viineriä, kun he olivat nähneet sen vaivan, että olivat irrottaneet lankut siististi, Elina kertoo.
Hän seuraa aktiivisesti Facebookin purkutaloryhmää ja erilaisia nettikirppiksiä. Hän ei yleensä etsi mitään erityistä, mutta usein eteen sattuu kiinnostava esine, joka ratkaisee jonkin sisustusongelman tavalla, jota ei olisi itse tullut ajatelleeksikaan.
– Sanon aina, ettei minulla ole mitään tyyliä. Tykkään kaikenlaisesta. Välillä huomaan, että täällä on liikaa vanhaa, ja sitten luovun jostain, kuten olohuoneen tyylikalustosta. Vanha kaipaa rinnalleen freesaukseksi modernia ja hyväkuntoista.
Vanhan lattian asentamisessa ja muuallakin on vaadittu kekseliäisyyttä. Elina kehuu Lauria, joka osaa ratkaista sellaisetkin ongelmat, jotka ammattilaisten mielestä eivät ole ratkaistavissa – kuten jättilaattojen asentamisen kylpyhuoneen lattiaan.
– Talon kanssa on pitänyt unohtaa kaikki säännöt, joita normaali kirvesmies noudattaa, Lauri sanoo.
PÖLLÖJÄ LIIKENTEESSÄ!
Vähäjylkät muuttivat kotiinsa, kun alakerta oli osin valmis ja yläkerta pressuissa. Kotia rakennetaan vähitellen ja jos siltä tuntuu, pidetään taukoa. Puuttuvista listoista tai ovista ei stressata, sillä hiljaa hyvää tulee. Seuraava iso projekti on pihamaa terasseineen. Alkujaan paikalla oli kalliota ja kun Vähäjylkät ostivat tontin, paikalla oli pelkkää louhikkoa. Lauri on jo ajanut pihalle 50 kuormaa maata.
Ehkä jonain päivänä maisemaa hoitavat lampaat. Kanoja perheellä jo hiukan aikaa oli, mutta kun Lauri vaihtoi maansiirtourakoitsijan työt parkettiasentajan reissuhommiin Norjassa, kanoista piti luopua. Hevonenkin pihaan sopisi, tuumii Lauri, jonka lapsuudenkodissa pidettiin islanninhevosia.
Valokuvista ja valkoiseksi maalatuista sarvista syntyi viehko kokonaisuus. Elina teetti Instagram-kuvansa polaroidin näköisiksi paperikuviksi Printicissä.
Kun perhe 2013 muutti kotiinsa, pojat kyselivät, milloin pihaan tulee asvaltti. Nyt kaikki viihtyvät mainiosti. Olohuoneessa voi piirtää, keinua, lukea sisustuslehtiä, pelata X-boxilla tai (yrittää) pelata lätkää. Päiväkoti ja koulu ovat lähellä ja poikien jääkiekkotreeneihin kohtuullinen matka. Lapsilla on naapureissa kavereita ja luontoon pääsee oven avaamalla.
– Kun pikkutie sukeltaa metsään, tuntuu, että nyt saa olla omassa rauhassa. Tähdet näkyvät ja linnut laulavat. Yhtenä aamuna meinasin ajaa pöllön kanssa kolarin.
Seuraa instagramissa @elina_vahajylkka
Valokuvaaja Sari Rantanen
