TEKSTI Minna Juti KUVAT Kristiina Hemminki
Mustista LEGO-palikoista upeaksi atrium-Harmajaksi
”Kannustalon kanssa homma lähti heti käyntiin. Rakentaminen oli helppoa, sillä saimme koko ajan asiantuntija-apua”, kertovat Harmaja-kotinsa valmistumisesta espoolaiset Heidi ja Juha Rouhiainen. He halusivat rakentaa U:n muotoisen, modernin talon. Koti toteutettiin perheen ideoiden pohjalta Harmajan hengessä. Toimitustapa oli Kannustalon Talopaketti-toimitus.
Heidi ja Juha Rouhiaisella on kolme poikaa. Jussi on 13, Ville 11 ja Topi 8.
Kotia ja asumismuotoa he ovat muuttaneet samaan tahtiin lasten syntymän kanssa. Esikoisen myötä nuoripari muutti kerrostalosta rivitaloasuntoon. Toinen lapsi vei heidät paritaloon. Kolmannen syntyessä perhe muutti erillistaloon.
”Erillistalomme oli kahdessa kerroksessa. Pienten lasten kanssa se tarkoitti jatkuvaa portaissa juoksemista”, muistaa Heidi.
Talolla oli myös kallis yhtiövastike. Perhe kaipasi omaa pihaa. Ilman sitä asumiskustannukset tuntuivat kovilta. Vanhemmat alkoivat miettiä oman talon rakentamista.
Rakkaus ei syttynyt ensi silmäyksellä. Juha ei lämmennyt tontille alkuun lainkaan, mutta Heidi teki mielikuvaharjoituksia ja katseli tonttia eri kulmista.
”Vuoden verran etsimme tonttia vanhan kotimme lähistöltä. Vaihtoehtoja oli vähän. Sitten myyntiin tuli purkukuntoinen talo omalla tontilla”, Heidi kertoo.
Rakkaus ei syttynyt ensi silmäyksellä. Juha ei lämmennyt tontille alkuun lainkaan, mutta Heidi teki mielikuvaharjoituksia ja katseli tonttia eri kulmista. Hän kuvitteli, miltä näyttäisi, jos vanhan talon tilalle nousisi oman mielen mukainen moderni koti.
”Haaveilin talosta, jossa olisi 1970-luvun tyyliä ja tunnelmaa: tasakatto, isot selkeät huoneet ja seinänkokoiset maisemaikkunat.”
Heidi uskoi tontin mahdollisuuksiin ja sai kuin saikin Juhan innostumaan. Kaupat tehtiin.
VALOKUVAN AVULLA ALKUUN
”Kävin monessa Kannustalon taloesittelyssä. Pidin myös Kannustalon esitteistä. Ne olivat tyylikkäitä ja vakuuttavia”, Heidi sanoo.
Myönteinen mielikuva vahvistui, kun Rouhiaiset menivät tapaamaan Petri Noposta, Kannustalon edustajaa Espoossa.
”Projekti sai nopeasti tuulta alleen, sillä Petri kysyi heti, mitä haluamme. Hän ryhtyi saman tien ensimmäisellä tapaamisella luonnostelemaan taloa. Meille tuli heti tunne siitä, että nyt lähdetään liikkeelle ja tästä tulee myös valmista.”
Petri Noponen muistaa myös ensi tapaamisen Rouhiaisten kanssa.
”Heidillä oli mukanaan kuva jostakin kansainvälisestä arkkitehtuurilehdestä. Kuvassa oli tyyliltään hyvin pelkistettyjä, mustia taloja. Ne olivat melkein kuin Lego-palikoita. Ajattelin, että löytyykö Kannustalolta kuvan taloille vastinetta, mutta kyllä löytyi.”
Heidi ja Juha miettivät hetken, että he valitsisivat talonsa perusmalliksi Ladon. Sen selkeys ja moderni tyyli inspiroivat heitä. Erilaisia pohjaratkaisuja vertaillessaan he huomasivat, että Harmajan perusratkaisut olivat sittenkin lähempänä heidän toivettaan neljästä makuuhuoneesta ja työhuoneesta.
Heidi halusi U:n muotoisen talon, jossa makuuhuoneet ovat sakaroissa selkeästi erillään yhteisestä oleskelutilasta. Ajatus U:n syliin jäävästä atriumpihasta tuntui myös mukavalta. Tasakatosta Rouhiaiset kävivät keskustelua Kannustalon arkkitehdin Tiina Pyykön kanssa. Lopulta he päätyivät loivasti talon ulkoreunoille nousevaan pulpettikattoon.
Miksi atriumpiha?
- Atriumpihassa rakennukset rajaavat rauhallisen sisäpihan
- Mikäli kaava sallii, atriumpiha sopii erityisen hyvin tiiviisti rakennetuille asuntoalueille, jossa naapurit ovat lähellä
- Antaa yksityisyyttä oleskeluun
- Suojaa liikenteen melulta, jos tontti on vilkkaan liikenteen läheisyydessä
- Pihaterassille voi upottaa esim. uima-altaan tai rakentaa grillin
- Atriumpihan voi rakentaa myös sijoittamalla L-mallin talon ja autokatoksen kulmittain
”Huonekorkeudeksi valitsimme 2,8 metriä. Sisäkatot ovat kaikki tasaisia. Se juuri tuo väljiin huoneisiin kaipaamaani 70-luvun tyyliä. Tasakattoon voi myös valita erilaisia valaisimia”, Heidi sanoo.
TALOPAKETTI-TOIMITUS
Rouhiaiset kiittävät rakentamisen sujuvuutta. Kemiat kohtasivat sekä Tiina Pyykön että Petri Noposen kanssa. Talon suunnittelu eteni hyvin. Tieto kulki sähköpostilla Kannuksen ja Espoon välillä. Tiina Pyykkö kävi Espoossa vain kerran tonttia katsomassa.
”Stressaavinta oli miettiä sähköpistokkeiden paikkojen kaltaisia pieniä mutta arjessa tärkeitä yksityiskohtia”, Heidi muistaa.
Rouhiaiset olivat päätyneet Talopaketti-toimitukseen. Siihen kuuluu taloelementtien valmistaminen Kannuksen tehtaalla, niiden kuljetus tontille ja elementtien pystytys.
Helmikuussa 2017 rekka toi valmiit elementit tontille ja Kannustalon asentajat nostivat seinät paikoilleen.
”Ilman Petriä olisimme olleet ihmeissämme, miten jatkamme siitä eteenpäin. Hänen välityksellään löysimme rakentajat, jotka ryhtyivät saman tien sisätöihin. Kaikki jatkui vaivattomasti osaavien ammattilaisten kanssa.”
Sisätilojen kiintokalusteet ja pintamateriaalit Rouhiaiset valitsivat ja hankkivat itse. Kannustalon taloillassa he tapasivat sisustussuunnittelija Helena Karihtalan, ja Kannustalo järjesti heille konsultointitapaamisen. Helenan kanssa Heidi löysi helposti makuuhuoneen seinien vahvan sinisen värin. Idean siihen hän oli saanut Valkoinen Harmaja -blogista. Makuuhuoneen pehmeä kokolattiamatto oli Juhan toive.
Kun talo valmistui elokuussa, rakentamiseen viimeistelytöineen oli mennyt noin yhdeksän kuukautta.
Oleskelutilan yleissävyjä Heidi testaili itse. Lopulta seiniin valikoitui Tikkurilan Laasti 50-prosenttisena. Kun talo valmistui elokuussa, rakentamiseen viimeistelytöineen oli mennyt noin yhdeksän kuukautta.
HIENO ATRIUM-PIHa
Rouhiaisten talo nousi ison tontin reunaan niin, että atriumpihalta näkyy lähes koko tontti. Siltä jouduttiin raivaamaan pois jo voimansa menettäneet vanhat puut. Vain yksi tammi säästyi. Aika tulee näyttämään, millaiseksi piha vielä muuttuu.
U:n muotoisen talon pohjukasta, avoimesta keittiöstä ja olohuoneesta aukeaa koko seinän levyinen näkymä atriumpihalle. Kesäaamuisin keittiöstä on mukava avata ovi ja mennä istumaan aamukahville ulos.
”Atriumpiha on suojaisa ja lämmin. Välillä suorastaan kuuma”, Heidi sanoo. Hän suunnittelee hankkivansa markiisit suojaamaan sisätiloja kuumimmalta auringolta.
Perheen reippaat pojat ovat myös keksineet atriumpihan ilot. Tasainen terassipohja houkuttelee heitä pelaamaan sählyä ja huristelemaan potkulaudoilla.
”Välillä olen kieltänyt, kun on näyttänyt siltä, että pian joku menee ikkunasta läpi”, Heidi naurahtaa.
TAIDETTA JA VINTAGEA
Sisustajana Heidi pitää väreistä.
”Ihailen harmonisia, hillittyjä sisustuksia, mutta lipsun, kun sisustan omaa kotia.”
Sinisen makuuhuoneen lisäksi työhuoneessa on tummasävyinen ja isokuvioinen Boråsin tapetti. Kaikkialla on itämaisia mattoja ja seinillä värikästä taidetta. Olohuoneen valkoisen sohvan Heidi olisi jo halunnut vaihtaa mutta ei ole raaskinut ostaa uutta. Moni huonekaluista on kirpputorilöytö tai vintagea.
”Ihailen harmonisia, hillittyjä sisustuksia, mutta lipsun, kun sisustan omaa kotia.”
”Olohuoneen nojatuolit löysin kirppikseltä yhteensä 50 eurolla. Myöhemmin havaitsin, että ne ovat 60-luvun tuotantoa Ruotsista, ns. Skrindan-tuolit, joista maksetaan antiikkiliikkeissä jo useampi sata euroa.”
Kaikki komeat itämaiset matot on myös ostettu käytettyinä. Kuvien ottamisen jälkeen olohuoneen sohvapöytä on vaihtunut vanhaan siniseen puupöytään, josta on poikkaistu jalat. Sivupöytinä on nyt mustat lasikantiset rottinkipöydät. Nekin löytyivät kirpputorilta. Kaunis pyöreä peili muistuttaa tontin historiasta, sillä se löytyi talosta, jonka Rouhiaiset purkivat.
Uuteen kotiin he halusivat myös taidetta.
”Halusin vaihtaa kangastaulut ja julisteet oikeaan taiteeseen”, Heidi sanoo.
Grafiikkaa he ostivat Juhan työpaikalta, jossa toimiston muuton jälkeen myytiin yrityksen omistamaa taidetta työntekijöille. Taiteilija Tuula Lukkarisen ison öljyvärimaalauksen Rouhiaiset kävivät valitsemassa Richardinkadun taidelainaamosta Helsingistä.
”Kuukausimaksua vastaan lunastamme työn pikkuhiljaa omaksi”, Heidi iloitsee.
