Rakentajatarina on vuodelta 2008.
Tarina, jota ei koskaan kerrottu
Perheemme sai epävirallisen alkunsa jo Kurikan ala-asteella, jolloin Jussin kanssa ihastuttiin. Erään 3. luokan koulupäivän jälkeen Margit on Kaija-äidin kertoman mukaan sanonut, että nyt kouluun on tullut aivan ihana uusi poika …
NUMEROITA, MUOTOJA JA RAUHANTURVAAMISTA
Lasten viattomaan tapaan suhteemme alkutaipaleella lähettelimme kirjeitä ja kävimme samoissa yleisurheiluharjoituksissa. Vakavaksi suhde muuttui vasta sitten, kun Jussi oli 17 ja Margit 16. Samalla kun Jussin intohimo 400 metrin pikamatka vei miestä nuorten maajoukkuerinkiin, niin Margit pohti omaa tulevaisuuttaan kovasti. Mielessä pyörivät luovat alat kuten arkkitehdin, sisustussuunnittelijan tai muotoilijan ura. Jo lapsena tylsät koulutunnit kuluivat nopeasti, kun suunnittelin kouluvihkon ruuduille talomalleja ja niiden sisustuksia sekä huonekaluja. Yläasteen jälkeinen välivuosi jenkeissä sai minut tarttumaan tosissaan siveltimeen ja kynään. Lukion päätyttyä hain opiskelemaan unelmieni alaa, mutta en ehkä ollut riittävän sinnikäs ja luovutin jo ensimmäisellä kerralla.
Muotojen ja värien lisäksi minua olivat aina kiinnostaneet numerot ja niin päädyin ensiksi kauppaopistoon ulkomaankauppalinjalle ja myöhemmin Vaasan kauppakorkeakouluun. Kaupallinen ala oli osittain verenperintöä kodista. Vanhempani tekivät elämäntyönsä huonekalujen parissa. Aloittaessaan yritystoiminnan isäni omisti polkupyörän ja äiti ompelukoneen. Isä ja äiti olivat taitavia käsistään, luovia mallien suunnittelussa ja yrityksen eteenpäin viemisessä. Näin vaatimattomasti alkanut huonekalujen valmistus kasvoi ajan myötä 120 henkilöä työllistäväksi huonekalutehtaaksi Interface Oy:ksi. Äitini sairastuttua vanhempani tiedustelivat halustamme jatkaa yritystoimintaa. Koska olimme silloin nuoria emme olleet valmiita ottamaan niin suurta vastuuta ja yritys myytiin ulkopuolisille. Jälkeenpäin ajatellen minulle olisi ollut luontevaa pyörittää yrityksessämme elämäni kahta intohimoa: numeroita ja muotoja. Mutta hyvä näinkin.
Jos Margit pohti kovasti tulevaisuuttaan, niin Jussi on aina halunnut keskittää elämässään voimavarat tässä ja nyt -hetkeen. Aluksi työskentelin kauppaopisto-opintojeni jälkeen useamman vuoden Margitin vanhempien huonekalutehtaassa. Väliin mahtui myös vuosi YK-joukoissa Syyriassa ja vuosi ala-asteella opettajansijaisena. Opettajan työ tuntui mielenkiintoiselta ja johti lopulta opettajaopintoihin Raumalle.
MAAILMANYMPÄRIMATKAN YLLÄTTÄVÄT SEURAUKSET
Ennen opiskelemaan lähtemistä päätimme pakata laukut ja lähteä yhteiselle noin vuoden mittaiselle yhdistetylle työ- ja lomamatkalle maailman ympäri kahdestaan. Elettiin vuotta 1991, mutta palasimme melko pian takaisin Suomeen. Meitä olikin nyt kolme – Antton liittyi Tammelinien joukkueen täysivaltaiseksi jäseneksi. ”Tukholman ympärimatka” kannatti muutenkin, sillä siellä Margit näki talojen katseluharrastuksen parissa mansardikattoisia perinnetaloja ja jotakin muutakin liikahti sisällä – Margit tahtoi perheelleen oman kodin.
Haaveilimme monen muun nuoren parin tavoin omasta talosta. Keväällä 1995 Seinäjoella oli myytävänä hyvältä paikalta perikunnan omistama tontti. Tarjouksemme hyväksyttiin ja saimme tontin, joka sijaitsee kauniisti virtaavan Seinäjoen rannalla. Tontilla sijaitseva vanha mineriittipintainen omakotitalo sai kuitenkin seistä vielä 3 vuotta jaloillaan, sillä aikaa kun me keskityimme opintoihin ja talosta huolehti hyvä vuokralainen.
Margitin opintojen loppuvaiheessa totesimme vanhan talon korjauksen mahdottomaksi ja päätimme purkaa vanhan ja aloittaa uuden rakentamisen. Olimme tutustuneet aiemmin Pietarsaaren rakennusmessuilla 1994 Kannustalon Ainolaan. Talon sielu vangitsi meidät, vaikka talo itsessään ei ollut vielä aivan sitä mitä halusimme. Harkitsimme myös Onnelaa yhtenä vaihtoehtona. Lopullinen näky kodistamme alkoi muotoutua Seinäjoen silloisen talomyyjän Arja Saranpään kanssa käydyissä neuvotteluissa.
MARGIT LUONNOSTELEE TIETÄMÄTTÄÄN RAUHALAN ESIKUVAA
Olimme ”valmista kauraa” Kannustalon asuntomessujen jälkeen, mutta vasta tehtaan taloesitteen loppupuolella oleva talomalli ”Mansardi” auttoi meitä tekemään lopullisen päätöksen. Talossa oli kaikki peruselementit mitä uuteen kotiin halusimme. Margit alkoi heti piirtämään uutta kotia Mansardi-mallin innoittamana. Lopputulos oli mairitteleva – Margitin hahmottelema koti toimi myöhemmin Tuusulan rakennusmessujen voittajan esikuvana. Kannustalossa alkoi Rauhalan aika.
Olohuoneeseemme halusimme lisää tilaa tuovan erkkerin ja sisääntuloeteisen jatkoksi lasiverannan. Keittiö tuntui aluksi pieneltä, mutta alaslaskettu työpöytätasoratkaisu mahdollisti aamuruokailun. Olohuoneen ruokailutilaan sijoitettiin iso ruokailuryhmä, koska tavoitteena oli silloin ja on vielä tänäänkin, että vähintään kerran päivässä nautimme yhdessä hyvästä ruoasta ja toistemme läsnäolosta. Yläkerrassa muutimme lasten makuuhuoneiden kulkua siten, että ovet sijoitettiin viistolle seinäsivulle ja täten huoneiden kaapistot eivät olleet esillä heti huoneeseen tultaessa. Talon ulkopuolelle halusimme ison ulkoterassin, joka on olohuoneen erkkerin jatkeena. Myöhemmin myös pääsisäänkäynti yhteyteen on rakennettu isompi ulkoterassi.
Kotimme värimaailman suunnittelun lähtökohdaksi otimme jo kauan meillä olemassa olleet puiset kalusteet sekä sinisen silkkimaton. Värimaailma ja sisutus olivat valmiina paperilla jo siinä vaiheessa kun kivijalkaa muurattiin. Hyvä suunnittelu oli kuin kompassi, joka johdatti meidät ilman haaksirikkoja perille. Sisustus on ollut ajatonta ja sitä on voinut täydentää sekä muuttaa pienin hankinnoin.
RAKENTAMINEN 10 VUOTTA SITTEN
Varsinainen rakennusvaihe sujui nopeasti. Talon pohjat kaivettiin keväällä 1998 ja kodissa asuttiin jo saman vuoden jouluna. Rakennusaikana jokainen työhön osallistuva hoiti oman tehtävänsä hyvin ja arvosti toisen työpanosta. Vanhempamme auttoivat kukin tavallaan omalla osaamisellaan ja kontakteillaan rakennusprojektissa. Merkittävän työpanoksen antoi Margitin isä, joka toimi koko kesän ja syksyn rakennusmiehenä ja neuvonantajana. Tämä aika oli myös erittäin antoisaa yhdessäoloa isäni kanssa.
Halusimme taloomme tuulettuvan rossipohjan kuten isovanhempieni maalaistalossa oli. Pohja rakennettiin puusta ja hyvin on permanto kestänyt 10 vuotta! Olimme nuoria kolmekymppisiä rakentajia. Laadimme budjetin ja pyysimme tarjoukset. Varsinaiset tekijät valitsimme tarjousten ja suositusten perusteella. Monta ja monenlaista miestä pyörähti tällaisenkin talon tontilla rakennusaikana vaikka oman työn osuus rakennusprojektissa oli suuri.
Talomme pyrittiin tekemään huolella yksityiskohtia myöden. Yksi esimerkki on manttelitakka, jonka Margit piirsi ensin koristekuvioineen paperille ja Efraim-isä vanhana itseoppineena puuseppänä teki alustavan mallin paikan päällä. Lopullisen kaivertamisen suoritti Jurvalainen koristeveistäjä.
RINTA ROTTINGILLA
Eräänä aamuna Jussi maalasi autokatosta. Maali oli 30 litran maalitonkassa. Yhtäkkiä alumiinitikkaat lähtivät alta ja 30 litraa maalia kaatui maahan. Jussi putosi maalipöntön päälle kyljittäin. Alumiinitikkaat vääntyivät, Jussin puseroon tuli uudet värit, mutta peltipöntön reuna se vasta rinnuksessa ”kipiää tekikin”. Pohjalaiseen tyyliin Jussi ei Margitille vihjaissut mitään, vaikka vaimo hieman ihmetteli miehen vaisuutta. Lopulta Jussi käväisi lääkärissä. Kylkiluita oli poikki useampia, mutta maalaamista jatkettiin taas seuraavana aamuna pohjalaiseen tapaan.
Ensimäistä taloa rakennettaessa intoa ja paloa oli aivan hirveästi. Tänään ei olisi enää samanlaista. Rakentaminen oli myös hauskaa aikaa. Pariin otteeseen tuli testattua Jussin korkeanpaikankammo – tiilikatolta tulin kerran melko nopsaan alas, kun tiilien ladonta oli menossa. Sen sijaan hormin muuraus ja hidas nousu katonrajan yhdeksään metriin sujui mukavasti ilman suurempia huimauksia.
Pihatöitä olemme tehneet monta vuotta. Istutukset on sijoitettu talon läheisyyteen vanhan ajan henkeen. Joen ranta oli kuin viidakko ja kaatopaikka, jonka varrelta löytyi hetekkaa, lehmän luita, lasitavaraa … Kaiken tämän on Jussi vuosien saatossa raivannut. Nyt rantaa on nautinto ja ilo katsella. Vanha rantasauna ehostettiin uuteen kukoistukseen. Ovet ja ikkunat tulivat Kannustalolta. Nyt rantasaunan kesähuoneesta tulee mieleen ahvenanmaalainen kalastajamökki vaakalaudoituksineen. Viime kesänä asuimme Jussin kanssa kesäkuukaudet kotimme takapihan kesämökillä, jossa ”uni maistuu makealta”.
Meillä on ollut kodissamme avoimet ovet. Taloa on käynyt katsastamassa moni perhe eri puolelta Suomea. Moni vieraista on päätynyt myös omaan Kannustaloon. Vieläkin saatamme saada puheluita, joissa tiedustellaan talomme sisustuksesta ja käytetyistä materiaaleista. Olemme halunneet auttaa ihmisiä ja saaneet siitä myös itsellemme hyvän mielen. Talomme ulkoväri on Teknoksen kyyhkyn sininen, jota ihmiset ovat usein kysyneet. Talomme maalattiin rakentamisen jälkeen ensi kerran kaksi vuotta sitten.
ENSIMMÄINEN REMONTTI
Kotimme ensimmäisessä remontissa rakenteet säilyivät ennallaan, mutta värimaailma koki mullistuksen. Margit halusi tupaan jo uutta ”pintalookkia” ja Kaija-äiti kannusti sekä avusti. Jussi viihtyi hyvin vanhoissakin kuoseissa. Remontissa oli alkuun tarkoitus uudistaa ainoastaan yläkerta, mutta työn edistyessä nälkä kasvoi. Margitin luomisvimma pääsi valloilleen. Remonttiin meni yllättävän kauan aikaa, koska tällä kertaa emme säästyneet vastoinkäymisiltä. Jo kerran aloitettu remontti oli aloitettava uudelleen alusta. Ystäväperheemme kautta löytyi ammattinsa osaava ja vastuullinen yrittäjä, joka toteutti suunnitelmamme loppuun saakka. Totesimme jälleen, että hyvä ja ammattitaitoinen työmies, on kultaakin kalliimpi.
Kotimme on ollut erittäin toimiva kaikki nämä 10 vuotta. Ainoastaan kodinhoitohuoneen yhteyteen lisäisimme koko perheen yhteisen vaatesäilytys ja pukeutumistilan. Tilaa emme muutoin kaipaa enempää. Kaikki huoneet ovat käytössä eikä turhaa tyhjää käyttämätöntä tilaa ole. Tämä on koti, jossa perheemme viihtyy. Näin syntyi meidän Kannustalotarinamme, jonka toivomme jatkuvan vielä kauas tulevaisuuteen.
