Villa Walo
Lasikuisti on talon paras paikka
Laura Valo ja Kimmo Heinonen olivat rakentamassa Rauhala-taloonsa isoa terassia, kun he päättivät muuttaa suunnitelmaa ja tehdä terassista lasitetun kuistin. He eivät ole katuneet päätöstään. Kaunis lasikuisti on parhaimmillaan ympäri vuoden – aina! Seuraavassa Laura kertoo talon rakentamisesta ja ensimmäisistä vuosista uudessa kodissa. Talo pohjautuu Rauhala 160 -talomalliin.
Mieheni oli se, joka meistä ensimmäiseksi halusi rakentaa talon. Kun kuulin siitä, katsoin Kannustalon talokirjaa ja löysin heti haluamani talomallin. Kun vähän myöhemmin pääsimme katsomaan valmista Rauhalaa, miehenikin vakuuttui. Aloitimme oman talomme suunnittelun Kannustalon myyjän kanssa.
Päädyimme yksikerroksiseen, räätälöityyn Rauhalaan, jossa on tilaa 160 neliötä. Haaveissani oli mansardikatto, mutta emme saaneet siihen Hämeenlinnassa lupaa. Käytettävissä olevan rakennusalan takia jouduimme tekemään myös talon pohjaratkaisuun pieniä muutoksia. Kannustalon suunnittelijat kuuntelivat toiveitamme, ja muutokset tehtiin nopeasti.
Talopaketti saapui tontillemme todella tuulisena päivänä toukokuussa 2012. Tuuli toi oman jännityksensä seinien pystytykseen, mutta ammattitaitoinen porukka hallitsi hommansa. Yhtäkkiä talo, tuleva koti, oli pystyssä. Enpä tosin siinä vaiheessa vielä arvannut, että edessä olisi vuosi täyttä työtä. Päätimme nimittäin rakentaa mahdollisimman paljon itse molempien eläkkeellä olevien isien auttaessa meitä.
Jokainen talon rakentanut tietää, mitä se merkitsi. Kun mieheni lähti aamuisin töihin, hän ehti kotiin nukkumaan vasta myöhään illalla. Töistä hän meni aina suoraan rakennukselle. Olin itsekin töissä. Sen lisäksi hoidin kodin ja kaksi leikki-ikäistä lastamme. Onneksi äiti ja anoppi ehtivät välillä apuun.
Olimme myyneet vanhan kotimme ja asuimme väliaikaisesti vuokralla pienessä vuokra-asunnossa kerrostalossa. Suurin osa tavaroistamme oli ympärillämme muuttolaatikoissa. Jälkeenpäin ajatellen taisi olla niin, että juuri tämä pieni epäviihtyisyys pani vauhtia rakentamiseen, ja minusta löytyi tiukka työnjohtaja.
Periaatteessa rakennusaika sujui hyvin ilman suuria kommelluksia. Ainoa viivästys tuli, kun ensimmäinen sähkömies jätti hommansa kesken, ja jouduimme etsimään uuden. Mieheni ei ollut koskaan aikaisemmin rakentanut mitään, mutta niin insinööristä vain tuli talonrakentaja. Voitte kuvitella, että asiat tehtiin meillä todella tarkasti.
Viime hetken päätös
Ihan paras ratkaisumme oli se, kun viime hetken muutoksena päätimme rakentaa terassin tilalle lasitetun kuistin. Tätä ratkaisua emme ole katuneet hetkeäkään.
Kuisti on lempipaikkojani. Siellä on ollut ihana viettää aikaa parina viime kesänä, kun on ollut kylmää ja sateista. Vaikka kuisti on kylmää tilaa, siellä tarkenee hyvin paria talvikuukautta lukuun ottamatta. Edelleen terassin valoisuus saa minut huokailemaan ihastuksesta. Olemme viettäneet terassilla monet hauskat illat ystävienkin kanssa.
Pintamateriaaleja valitessamme periaatteemme oli ajattomuus ja hyvät materiaalit. Pidämme paljon puusta ja varsinkin tammen väristä. Väriskaalan pidimme rauhallisena, tammen sävyä, harmaata ja valkoista. Väriä sisustukseen olemme saaneet tekstiileillä.
Halusimme myös, että sisätilat sopivat tyyliltään talon ulkonäköön, eli sisustus on kevyesti maalaisromanttinen. Tapetoimme seinät, vain keittiöön valitsimme helmipaneelin. Eteisaulassa on lautapaneeli. Tunnelma on mielestäni harmoninen.
Muutimme taloomme vappuna 2013. Se ei ollut silloin vielä täysin valmis, mutta oli silti ihanaa päästä uuteen, kauniiseen kotiin.
Unelma mansardikatosta
Unelmani mansardikatosta toteutui lopulta leikkimökissä. Sen sisustaminen oli mukavaa. Tein siitä kodin pienoiskoossa, joten sisäseinät ja katto saivat hirsipaneelin.
Lapset, Helmi ja Viivi, muuttavat leikkimökkiin aina kesäksi. He myös nukkuvat siellä. Mökkiin mahtuu sänky. Toinen tytöistä nukkuu patjalla lattialla. Kerran mökissä nukkui neljä tyttöä. Se vaati jo kalusteiden nostamista ulos, mutta lapset viihtyivät hyvin siskonpetissä.
Koska leikkimökin terassi on pieni, mieheni rakensi pienen sillan sen ja pation välille. Istutin lempikukkiani pioneita leikkimökin eteen. Lapsia aina naurattaa, kun juttelen avautuville kukille.
Kun lapsia ei enää leikkimökkeily kiinnosta, otan sen omaan käyttööni. Siitä tulee rentoutumismökkini tai miniateljee.
Puutarhassa ehtii jo lukea
Emme tehneet ennakkoon pihasuunnitelmaa, vaan istutimme aluksi vain nurmikon. Nyt olen poistanut sitä pari vuotta hiljalleen. Halusin pihallemme kauniita kiviä ja olen kuljetuttanut niitä sinne.
Vuosia sitten olin myös hankkinut rautarunkoisen puutarhapaviljongin. Se seisoi pitkään vanhempieni mökin pihassa odottamassa pääsyä kotiin. Nyt se kaunistaa pihaamme. Viime kesänä istutin sen ympärille kärhöjä. Nurmialueemme on aika pieni, mutta kuka kaipaa nurmikonleikkuuta?
Olohuoneemme ikkunasta avautuu näkymä puutarhaan ja autokatokselle. Näkymää kohentaakseni suunnittelin istutuspöydän varaston ikkunan alle. Rakensimme sen yhdessä mieheni kanssa. Nyt se on käytännöllinen ja kaunis.
Pihan laittaminen jatkuu edelleen. Olen yllättynyt, että minusta on tullut puutarhaihminen. Tosin olemme ystävien kanssa naureskelleet, että olemme tulleet kriittiseen ikään, jolloin puutarhan hoito alkaa kiinnostaa.
Uusia ideoita tulee koko ajan. Seuraavaksi haluan hankkia jämäkän pirttikaluston ulos. Etupihalle tarvitaan vielä valkoinen puuaita ja roskakatos.
Kohta on viisi vuotta kulunut taloon muutosta, ja voiton puolella olemme. Viime kesänä ehdimme jopa jo istuskella lukemassa kirjaa puutarhassamme.
